Dnro
1979/03
273
PEKKA KETTUSEN ERORAHA-ASIA
Aikaisemmat
Kaupunginhallitus 7.7.2008/270
käsittelyt
(Asian valmistelija
Anja Lehtonen,
puh. 624 268)
Hämeenlinnan hallinto-oikeus on 27.6.2008
antamallaan päätöksellä kumonnut Jyväskylän
kaupunginvaltuuston 15.1.2007 § 11 tekemän päätöksen
siitä, ettei kaupunki peri takaisin entiselle kaupunginjohtajalle
Pekka Kettuselle maksettua erorahaa.
Päätösliite:
-
Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös
27.6.2008 no 08/0413/3
Kaupunginjohtaja
Anderssonin ehdotus
Kaupunginhallitus merkitsee hallinto-oikeuden
päätöksen tiedoksi ja päättää asian
jatkovalmistelusta.
---
Kokous keskeytettiin kello 12.20–12.45 väliseksi
ajaksi. Keskeytyksen aikana kaupunginjohtaja Markku Andersson ja kaupunginlakimies
Annaliisa Lehtinen selostivat asiaa.
Kokousta jatkettaessa kaupunginjohtaja Andersson
muutti ehdotuksensa kuulumaan seuraavasti:
Kaupunginhallitus merkitsee tiedoksi hallinto-oikeuden
päätöksen 27.6.2008.
Kaupunginhallitus edellyttää asian jatkovalmistelun
osalta, että asian juridisesti olennaiset kysymykset selvitetään
ja päätös jatkotoimenpiteistä tehdään
kaupunginhallituksen ylimääräisessä kokouksessa
28.7.2008.
Päätös
Kaupunginjohtajan muutettu ehdotus hyväksyttiin.
Pirkko Selin ja Hilkka Illman ilmoittivat olevansa
esteellisiä ja poistuivat kokoushuoneesta asian käsittelyn
ja päätöksenteon ajaksi.
Varajäsen Raimo
Sopo saapui kokoukseen kello 12.20.
Marika Visakorpi poistui kokouksesta tämän
asian käsittelyn aikana ennen päätöksentekoa kello
12.50.
---------
Kh 273
(Asian valmistelija Annaliisa Lehtinen, puh. 624 266)
Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös
27.6.2008
Hämeenlinnan hallinto-oikeus on kumonnut
Jyväskylän kaupunginvaltuuston päätöksen
15.1.2007 § 11, jossa päätöksessä valtuusto
päätti olla ryhtymättä perimään takaisin
Pekka Kettuselle maksettuja erorahoja.
Hallinto-oikeuden päätöksen perustelut
ovat tiivistettynä seuraavat:
-
Kuntalaissa ei ole säännöksiä
vapautuksen myöntämisestä maksuista tai saatavista.
-
Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että
kysymys ratkeaa kunnan toimialaa koskevien periaatteiden mukaisesti.
-
Valtuuston harkintavaltaa ovat rajoittaneet hallinnon
yleiset periaatteet, joista on säädetty hallintolaissa.
-
Sillä seikalla, että osapuolet ovat
noudattaneet sopimusta, ei ole oikeudellista merkitystä, koska
erokorvauksen maksaminen on kumottu lainvastaisena.
-
Kaupunki ei ole oikeudenkäynnissä esittänyt
perusteita perinnästä luopumiselle, perinnän tuloksettomuudelle
taikka kohtuuttomille perintäkuluille.
-
Kaupunki ei ole esittänyt perinnästä
luopumiselle kunnan toimialaan liittyviä seikkoja, joiden perusteella
kaupunki olisi voinut luopua erokorvauksen takaisinperinnästä.
Hallinto-oikeutta ennen korkein hallinto-oikeus
on päätöksessään 6.6.2006 nro 1457 katsonut,
että kaupunginhallitus on erorahakorvauksen päättäessään
käyttänyt sille kuuluvaa harkintavaltaa muuhun tarkoitukseen
kuin mihin se on ollut käytettävissä ja siten ylittänyt
toimivaltansa. Kettuselle maksettu korvaus on ollut vailla laillista
perustetta.
Kaupunginhallituksen viime kokouksen jälkeen
on asian juridisesti olennaiset kysymykset kaupunginhallituksen edellyttämällä
tavalla selvitetty.
Kaupunginlakimiehen lausunto Hämeenlinnan
hallinto-oikeuden päätöksen johdosta:
Katson, että
hallinto-oikeuden päätöksessä sekä siihen
liittyvässä prosessissa ainakin seuraavat seikat ovat Jyväskylän
kaupungin kannalta tai muutoin oikeudellisesti merkittäviä:
1. Hallinto-oikeuden prosessia
rasittaa muotovirhe
Hämeenlinnan
hallinto-oikeus on jättänyt kuulematta prosessin toista
asianosaista, Pekka Kettusta, jonka etua/oikeutta tai velvollisuutta
Jyväskylän kaupunginvaltuuston päätös 15.1.2007
on ehdottomasti koskenut. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden prosessi
ei ole täyttänyt oikeudenmukaiselta oikeudenkäynniltä
vaadittavia menettelytapoja.
Valtuuston päätös
on lähetetty asianmukaisesti Pekka Kettuselle tiedoksi. Kettunen
on ollut asianosainen, koska hän on ollut kaupungin sopijapuolena
mahdolliseen perintään liittyvässä oikeustoimessa.
Koska kaupunginvaltuuston päätös on ollut Kettuselle
myönteinen, ei hänellä ole ollut asiassa valitusintressiä.
Asianosaisasemansa johdosta olisi häntä kuitenkin joka tapauksessa
tullut kuulla tässä asiassa ennen hallinto-oikeuden päätöstä.
Muotovirheen toteaminen
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa johtanee siihen, että asia palautetaan
Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen uudelleen asianmukaisesti käsiteltäväksi.
2. Kaupungilla ei ole Kettuselta velvoiteoikeudellista
saatavaa
Hallinto-oikeus
näyttäisi päätelleen, että korkeimman hallinto-oikeuden
päätös 6.6.2006 erorahapäätöksen kumoamisesta
merkitsisi automaattisesti sitä, että kaupungilla olisi
saatava Kettuselta. Hallinto-oikeus on
lisäksi todennut, että kyseinen ”saatava ei ole vähäinen”.
Kysymystä
siitä, onko kaupungilla saatavaa Kettuselta, ei ole oikeudellisesti
ratkaistu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä
– eikä sitä voida tässäkään hallinnollisessa
prosessissa ratkaista.
KHO:n
ratkaisu on osoittanut, että harkintavaltaa on käytetty
väärin sopimusta tehtäessä ja kaupunginhallitus
on ylittänyt toimivaltansa. Tämä on ollut kaupungin
sisäiseen päätöksentekoon ja sen asianmukaisuuteen
liittyvää arviointia. Toimivallan ylittämisen merkitystä
sopimuksen voimassaololle ja sitovuudelle ei sen sijaan
ole ratkaistu.
Kaupungin
ja Kettusen välisen saatavan olemassaolo on siviilioikeudellinen
kysymys, jota ei voi ratkaista hallinnollisessa prosessissa. Oikeus
erorahojen takaisin saamiseksi Kettuselta voisi syntyä, jos kaupunki
olisi kanteen nostettuaan saanut hyväkseen tuomion, jossa olisi
todettu erorahasopimuksen pätemättömyys ja siitä
seurannut sitomattomuus osapuolia kohtaan. Tämän lisäksi
olisi oltava joko samassa yhteydessä tai erillisellä oikeudenkäynnillä
todettu sopimukseen perustuvan suorituksen palautusvelvollisuus.
Ilman
em. velvoittavaa tuomiota saatavan periminen harvoin on mahdollista.
Se edellyttäisi asianosaisten yksimielisyyttä saatavan olemassaolosta.
Katson, että tässä sellaista ei ole.
3. Kaupungin mahdollisuuksia toimia voidaan arvioida
ainoastaan yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden ja oikeustoimilain
valossa
Kunnat yhteiskunnallisina
toimijoina voivat tehdä kahdenlaisia sopimuksia: yksityisoikeudellisia
ja julkisoikeudellisia. Muunlaisia sopimustyyppejä ei oikeusjärjestelmämme
tunne. Jälkimmäisessä sopimustyypissä käytetään
julkista valtaa sopijapartien ollessa keskenään tasavertaisia
(esim. kuntayhtymän perussopimus terveydenhuollon järjestämisestä).
Julkisoikeudellisista sopimuksista syntyvät erimielisyydet käsitellään
hallinto-oikeudessa.
Kun kunta tekee
yksityishenkilön kanssa sopimuksen, on kyseessä yksityisoikeudellinen
oikeussuhde. Yksityishenkilön ja kunnan välinen sopimus
ei milloinkaan ole kahden tasavertaisen sopijakumppanin julkisoikeudellinen
oikeussuhde. Julkisyhteisö ei ole erityisasemassa yksityisoikeudellisiin
oikeustoimiin perustetuissa oikeussuhteissa. Molempien sopijapuolten
asemaa, sopimuksen noudattamista ja pätevyyttä arvioidaan
oikeustoimilain ja yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden valossa,
viimekädessä siviilioikeudenkäynnissä käräjäoikeudessa,
jossa asianosaisina ovat sopijakumppanit.
4. Millä perusteella kaupungilla
voisi olla saatavaa Kettuselta?
Jotta
kaupungilla olisi oikeus erorahojen takaisinperintään, tulisi
asiassa olla lainvoimainen tuomio siitä, että sopimus
erorahasta olisi pätemätön. Tällä hetkellä
kaupungin ja Kettusen välillä on oikeudellisesti pätevä
ja sitova sopimus, jonka voimassaoloa saati pätevyyttä osapuolet
eivät ole kyseenalaistaneet. Sopimukseen
perustuneen suorituksen takaisin vaatimiselle ei ole olemassa mitään
oikeudellista perustetta.
Myös
kuntia sitoo klassinen sopimusten sitovuuden periaate pacta
sunt servanda: kaupunki ei lähtökohtaisesti voi vedota
omassa sisäisessä päätöksenteossa tapahtuneisiin
virheisiin (kuten toimivallan ylittäminen) mikäli sopijakumppani
on ollut vilpittömässä mielessä.
Sopimusoikeudellisen
pätemättömyysopin mukaan
toimivallan ylitys ei aikaansaa sopimuksen pätemättömyyttä
suhteessa vastapuoleen. Kyse on toisen sopijapuolen ”sisäisestä
asiasta”. Ulospäin (sopijakumppaniin nähden) pätemättömyys
toimivallan ylitystilanteissa seuraa vasta, kun sopijapuolella
oli tieto tai hänellä olisi pitänyt olla tieto siitä,
että sopijakumppani oli ylittänyt toimivaltansa.
Kaupungin
ja Kettusen välisen sopimuksen sisällöstä
on KHO:n mukaan johtunut, että toimivalta on jälkikäteen
katsottu ylittyneen ja harkintavaltaa käytetyn väärin.
Kaupunginhallituksella on sinällään todettu olleen
kelpoisuus edustaa kaupunkia kyseisessä järjestelyssä.
Kelpoisuus on perustunut kuntalain 23 § 1 momenttiin sekä
Jyväskylän kaupungin johtosääntöön.
Millä
edellytyksillä Kettusen ja kaupungin sopimusta arvioitaessa voisi
päätyä siihen, että sopimuksen osapuolet tiesivät
tai heidän olisi pitänyt tietää
toimivallan ylittymisestä? KHO:n ratkaisu oli ennakkotapaus ja
ensimmäinen laatuaan. Kaupunginhallituksen toiminta on myös
jälkikäteen poliittisesti hyväksytty. Pitkäkään
kunnallishallinnollinen ja -poliittinen kokemus ei ylittäne ”pitäisi
tietää” -kynnystä tässä tilanteessa.
5. Hallinto-oikeudessa käytävällä
prosessilla ei ole asiassa käytännössä merkitystä
Kaupungin ja Kettusen
välistä sopimusta pidetään vallitsevan oikeusjärjestyksemme
periaatteiden ja säännösten mukaisesti pätevänä
ja osapuolia sitovana, mahdollisesta kaupunginhallituksen toimivallan
ylityksestä huolimatta.
Hallinto-oikeudellinen
prosessi asiassa on sikäli merkityksetön, että siinä
ei synny erorahan takaisinperintää mahdollistavaa ratkaisua
eikä ulosottokelpoista tuomiota. Kaupungin ja Kettusen välillä
on voimassa sopimusoikeudellisesti pätevä yksityisoikeudellinen
sopimus, joka sitoo kumpaakin sopijapuolta. Korkeimman hallinto-oikeuden
päätös 6.6.2006 ei ole ratkaissut sopimuksen sitovuutta
eikä pätevyyttä.
6. Kaupunginvaltuustolla on ollut
toimivalta harkita ja päättää perinnästä
luopumisesta
Jos
katsottaisiin, että kaupungilla olisikin selvä ja riidaton
saatava Kettuselta, olisi valtuustolla siitä huolimatta aina
mahdollisuus harkita, ryhtyykö se saatavan perintään.
Lainsäädännöstä valtuuston po. toimivaltaa
ei suoraan voida päätellä, mutta korkein hallinto-oikeus
on katsonut, että lähtökohtaisesti valtuustolla on
toimivalta päättää siitä, ettei saatavaa
peritä takaisin. (KHO 1992
A 48)
Valtuuston
harkintavaltaa rajoittavat kaikki yleiset sopimusoikeudelliset
sekä hallinto-oikeudelliset periaatteet. Hallinto-oikeuden esille
nostaman hallintolain 6 §:n tasapuolisen kohtelun lisäksi
sitoo hallinnollista päätöksentekoa myös samaisen
lainkohdan luottamuksensuojan periaate:
-
Viranomaisen toimien on suojattava
oikeusjärjestyksen perusteella odotettuja odotuksia.
-
Yksityishenkilön tulee voida
luottaa siihen, että viranomaistoiminta ei ainakaan taannehtivasti
muutu siltä osin, kuin se vaikuttaa yksityiseen etuun tai oikeuteen
rajoittavasti tai muuten negatiivisesti.
-
Voimassaoleviin oikeussuhteisiin
ei yksipuolisesti voida taannehtivin toimenpitein puuttua.
Kettusen
ja kaupungin kesken on sopimusta pidetty tällä hetkellä
yli neljän vuoden ajan voimassaolevana ja pätevänä
sopimuksena. Ajan kuluminen korostaa voimakkaasti luottamuksensuojan
merkitystä, niin sopimusoikeudellisesti kuin hallinnollisesti.
Takaisinperintä yksiselitteisesti loukkaisi Kettusen oikeutta.
(KHO 1943-I I-769).
Myös
luottamuksensuojan periaatetta on sovellettava suhteessa kaikkiin
kuntalaisiin tasapuolisesti. Hallinto-oikeus on jättänyt
arvioimatta eri hallinto-oikeudellisten periaatteiden painoarvoa keskenään.
Niin ikään hallinto-oikeus on sivuuttanut päätöksentekoon
liittyvän sopimusoikeudellisen problematiikan täysin.
Yhä
edelleen on syytä muistaa, että kaupungilla ei ole olemassa
todettua, velvoiteoikeudellista saatavaa, jonka perimistä se
voisi harkita. Harkintaprosessi valtuustossa on sikäli ollut
”ennenaikainen”. On selvää, että jos kaupungilla
olisi ollut velvoiteoikeudellinen tuomio Kettusta vastaan (eli lainvoimaisesti
todettuna erorahasopimuksen pätemättömyys) lienee kaupungin
velvollisuutena ollut ainakin yrittää periä sen mukainen
saatava Kettuselta, tarvittaessa oikeusteitse. Valtuustossa asiaa
käsiteltäessä harkintaa on rajoittanut se, että
mitään oikeudellista perustetta periä ei ole ollut
olemassa.
7. Sopimuksen noudattamisella on
huomattava juridinen merkitys
Pidän
kestämättömänä hallinto-oikeuden väitettä
siitä, että sillä seikalla, että osapuolet ovat
noudattaneet sopimusta, ei olisi oikeudellista merkitystä.
Sopimusoikeudellisesti
noudattamisella on huomattava relevanssi. Sopimuksen noudattamisella
voidaan aikaansaada jopa pätemättömän sopimuksen
pätevöityminen. Sopimuksen noudattaminen yhdessä ajan
kulumisen kanssa on omiaan korostamaan myös hallinnollisen luottamuksensuojan
periaatteen merkitystä.
Kaupunginhallitus
on päättänyt noudattaa Kettusen kanssa tehtyä
sopimusta odottamatta sen hyväksymiseen liittyvän päätöksen
lainvoimaiseksi tuloa. Varsinaisessa sopimustekstissä oli todettu,
että sopimuksen voimaantulo (=sitovuus) edellyttää
sen hyväksymistä koskevan kaupunginhallituksen päätöksen
lainvoimaisuutta. Kummankin osapuolen tosiasiallinen käyttäytyminen
ja sopimuksen molemminpuolinen noudattaminen on poistanut kyseisen
lainvoimaisuusklausuulin merkityksen. Kettunen on irtisanoutunut kaupunginjohtajan
tehtävästä pysyvästi ja kaupunki on maksanut irtisanoutumisen
edellytyksenä olleen rahallisen korvauksen. Osapuolet sitoutuivat
sopimukseen toimittuaan sen edellyttämällä tavalla.
Tämä asiaintila on sopimuksen päättämisen
jälkeen vallinnut useiden vuosien ajan.
Erorahasopimus
on sopijapuolten käyttäytymisen johdosta tullut osapuolia
välittömästi sitovaksi. Osapuolten käyttäytyminen
on toisin sanoen syrjäyttänyt sopimustekstin sisällön.
Jos katsottaisiin, että näin ei voisi tapahtua, olisivat
viimeistään ajan kuluminen ja osapuolten molemminpuolinen
passiivisuus poistaneet oikeuden vedota pätemättömyyteen
lainvoimaisuuden puuttumisesta johtuen. Osapuolet ovat tähän
asti luottaneet sopimuksen molemminpuoliseen sitovuuteen. Sopimuksen
voimassaoloon ja sitovuuteen ei ole täytäntöönpanon
ja sopimuksen noudattamisen aikana tehty mitään varaumia.
(KKO 6.9.2007 nro 1857).
Takaisinperintään
ryhtyminen merkitsee sopimusrikkomusta kaupungin taholta ja loukkaa
samalla Kettusen kuntalain mukaista oikeutta pysyä kunnanjohtajan
virassa tilanteessa, jossa erorahan maksaminen oli irtisanoutumisen
edellytys. Korkein hallinto-oikeushan on todennut, että
Kettusen irtisanomiselle ei ole ollut kuntalain 25 §:n mukaista
perustetta.
Kettunen
on edellyttänyt erorahan maksamista irtisanoutumisensa ehdoksi.
Mahdollinen erorahan takaisinvaatiminen saattaisi oikeuttaa hänet
riitauttamaan itse irtisanoutumisenkin. Huonoimmassa tapauksessa kaupunki
maksaisi Kettuselle korvausta sopimuksenmukaista määrää
huomattavasti enemmän.
8. Korvauksen takaisinperintä
jäisi ilmeisen tuloksettomaksi
Mikäli
kaupunki ryhtyisi perimään takaisin sopimuksen johdosta
maksamaansa suoritusta siviilikanteella (mikä käytännössä
olisi perinnän ainoa mahdollinen toteuttamistapa), syntyisi Kettuselle
välittömästi oikeus esittää vaatimuksia kaupunkia
vastaan vahingonkorvauksen muodossa, mahdollisesti myös muunkinlaisia
vaatimuksia. Perintään ryhtyminen tarkoittaisi sopimusoikeudellisesti
sopijakumppanin yksipuolista vetäytymistä sopimuksesta.
Kyseessä olisi sopimusrikkomus, joka synnyttää korvausvelvollisuuden
sopijakumppanille.
Vastoin
hallinto-oikeuden päätöksessään toteamaa
katson, että kaupunki on esittänyt hallinto-oikeudelle näyttöä
perinnän mahdottomuudesta. Hallinto-oikeus ei ole kuulematta
Kettusta voinut tehdä asianmukaisia johtopäätöksiä
kaupunginvaltuuston harkinnan oikeellisuudesta eikä siihen liittyvästä
kaupungin edun arvioimisesta.
Sopimuksenmukaisen
suorituksen vaatiminen takaisin tulisi olemaan kaupungin kannalta
tulokseton, koska siitä aiheutuisi kaupungille toisen
tyyppinen maksuvelvollisuus, vahingonkorvausvelvollisuus. Kettuselle
sopimusrikkomuksesta aiheutuneen vahingon määrä on
juridisesti erittäin kompleksinen kysymys. Sopimusoikeudellisesti
kyse on joka tapauksessa positiivisen sopimusedun korvaamisesta: Kettunen
tulee saattaa asemaan, jossa hän olisi, jos sopimus olisi toteutunut.
9. Perinnästä luopumiselle
on esitetty ”kunnan toimialaan liittyviä seikkoja”
Kunnan
toimiala käsittää julkisoikeudellisen toimialan lisäksi
myös yksityisoikeudellisen puolen. Kunta ei voi toimia pelkästään
julkisoikeudellisten oikeustoimien varassa. Kunnat tekevät myös
monia yksityisoikeudellisia oikeustoimia kuten työsopimuksia,
kiinteistökauppoja, urakkasopimuksia ja hankintasopimuksia.
Kunnan
yksityisoikeudellinen toimiala on lain nimenomaisen sääntelyn
ulkopuolella sikäli, että laki ei tällaisen tehtäväpiirin
sisältymistä kunnan toimialassa laisinkaan tunne. Asia on
ikään kuin itsestään selvä. (Heuru, Kuntalaki
käytännössä 2001, s.58).
Kunnan
yksityisoikeudellisen toimialan näkökulmasta on arvioitava
myös mahdollinen takaisinperintäprosessi. Kaupungin perustellun
käsityksen mukaan sillä ei ole oikeudellisia edellytyksiä
velvoite-oikeudellisen kanteen nostamiselle Kettusta vastan. Tämä
on kunnan yksityiseen toimialaan liittyvä peruste perinnästä
(kanteen nostamisesta) luopumiselle. Yksityisellä toimialalla
tarkoitan kuntaa oikeustoimia tekevänä oikeushenkilönä
yhteiskunnassa. Jo alkujaan tuloksettomaksi osoittautuvan prosessin
aloittaminen ei ole järkevää eikä kaupungin edun
mukaista.
Siviilioikeudellisen
riitaprosessin aloittaminen sopimusoikeudellisesti yksiselitteisessä
tilanteessa ei olisi kunnan toiminnan yleiselle luotettavuudelle ja
uskottavuudelle eduksi.
Merkitystä
kaupungin kannalta on myös sillä seikalla, että viimekädessähän
kaupungin epätodennäköinenkin saaminen riippuu Kettusen
maksukyvystä prosessin päätyttyä.
10. Perintäkulujen kohtuuttomuudesta
on esitetty näyttöä
Hallinto-oikeus
on katsonut, että kaupunki ei ole esittänyt näyttöä
perintäkulujen kohtuuttomuudesta. ”Perintäkulut”
tarkoittavat tässä odotettujen, kaupunkia vastaan nostettavien
oikeusprosessien ”hintaa” kaupungille.
Erorahojen
vaatiminen takaisin voisi tapahtua ainoastaan siviilioikeudellisella
velkomuskanteella käräjäoikeudessa sen jälkeen
kun sopimuksen pätemättömyys olisi lainvoimaisesti
todettu. Kaupungin aloittamasta sopimuksen pätemättömyyttä
tavoittelevasta prosessista suurella todennäköisyydellä
seuraisi uusia vaatimuksia kaupunkia kohtaan, koska kanne merkitsisi
sopimusrikkomusta, yksipuolista vetäytymistä sopimuksesta
ja samalla Kettusen edun loukkaamista.
Kulut
mahdollisesti useammassa oikeusasteessa nousevat notorisestikin kymmeniin
tuhansiin euroihin. Perintäkuluja on pidettävä ainakin
erittäin suurina.
11. Vaihtoehto: Päätöksestä
ei valiteta
Jos
kaupunginhallitus päätyy siihen, että asiasta ei valiteta,
eikä kukaan muukaan päädy valittamaan, silloin hallinto-oikeuden
päätös jäisi lainvoimaiseksi. Lainvoimaiseksi
tultuaan hallinto-oikeuden päätös kumoaa valtuuston
15.1.2007 tekemän päätöksen jättää
eroraha perimättä. Kumoaminen tarkoittaa sitä, että
valtuuston tekemää ratkaisua ei sen jälkeen ole olemassa
eikä sillä ole tarkoitettuja oikeusvaikutuksia. Katson,
että silloin kaupungille syntyy velvollisuus käsitellä
asia uudelleen. Tähän hallinto-oikeus ei ole ottanut kantaa,
mutta oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että asian palauttaminen
on usein seurauksena kunnallisvalituksesta.
Lainvoimainen
hallinto-oikeuden kannanotto oikeuskirjallisuutemme mukaan sitoo uutta
päätöksentekoprosessia, ellei asiaan liittyvä
uusi olennainen selvitys edellytä siitä poikkeamista.
Asiaa uudelleen käsiteltäessä tulisi nähdäkseni
päätyä aikaisemmasta päätöksestä
poikkeavaan lopputulokseen.
12. Kenellä muulla on asiassa
valitusoikeus?
Jutun
vireille laittaneilla valittajilla ei liene jatkovalitusoikeutta,
koska heillä ei ole valitusintressiä – hallinto-oikeuden
päätös oli heille myönteinen.
Pekka
Kettusella asianosaisena lienee oikeus hakea päätökseen
muutosta, koska häntä ei ole asiassa lainkaan kuultu. Vetoaminen
muotovirheeseen riittänee siltä osin, eikä valituksen
tueksi tarvita muita perusteluja.
Hallinto-oikeus
ei tiedustellessani asiaa ollut lähettänyt päätöstä
Kettuselle tiedoksi. Valitusaika ei hänen kohdallaan liene siinä
tapauksessa alkanut kulua.
Lopuksi
Korkeinta
hallinto-oikeutta tulisi vaatia korjaamaan virheellinen hallinto-oikeuden
päätös, joka voimaan jäädessään
saattaa tarpeettomasti jatkaa Pekka Kettusen erorahasta syntyneiden
oikeudenkäyntien sarjaa.
Katson,
että Jyväskylän kaupungin käytettävissä
olevat toimintavaihtoehdot Pekka Kettusen eroraha-asiassa ovat joko
yrittää perääntyä sopimuksesta vaatimalla
siviilikanteella sopimuksen julistamista pätemättömäksi,
sekä rahojen palauttamista takaisin, tai noudattaa voimassaolevaa
sopimusta.
Ensimmäinen vaihtoehto ei ole käsitykseni mukaan todellinen
vaihtoehto. Se aloittaisi sopijapartien välisen pitkän,
vaikean ja kalliin siviiliprosessin, minkä prosessin lopputulos
ei tule olemaan kaupungin etujen mukainen. Kaupungilla ei ole realistisia
mahdollisuuksia menestyä oikeudenkäynnissä sopimuksen
pätemättömyyden toteamiseksi.
Toinen
vaihtoehto, sopimuksen kunnioittaminen, lopettanee oikeudenkäynnit.
Siitä ei aiheudu kaupungille lisäkustannuksia.
Pitkälläkään
hallinnollisella prosessilla ei saada lopullista vastausta yksityisoikeudellisen
sopimuksen pätevyyskysymykseen, jonka arvioimiseen hallinto-oikeuksilla
ei ole toimivaltaa.
Päätösliite:
(jakelu jäsenet)
-
valituskirjelmä
Kaupunginjohtaja Anderssonin ehdotus
1.
Kaupunginhallitus päättää
valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen Hämeenlinnan hallinto-oikeuden
27.6.2008 antamasta päätöksestä.
2.
Kaupunginhallitus hyväksyy korkeimmalle
hallinto-oikeudelle tehdyn valituskirjelmän sisällön
liitteen mukaisena.
Päätös
http://www3.jkl.fi/paatos/kh/2008/28071200.1/frmtxt273.htm
|