Hallitus on antanut eduskunnalle lakiesityksen,
jonka tarkoituksena on lisätä tuntuvasti kauppojen
sunnuntaiaukioloa.
Kaupat voisivat esityksen mukaan olla auki
sunnuntaisin nykyisten kesäkuukausien ja joulukuun
lisäksi myös toukokuussa ja marraskuussa.
Pienet alle neljänsadan
neliömetrin myymälät saisivat olla
sunnuntaisin auki ympäri vuoden kello 12:sta kello 21:een.
Samalla esitetään vapaata sunnuntai aukioloa
myös huonekalu- ja autokaupoille sekä partureille ja
kampaamoille.
Esitys noudattaa johdonmukaisesti linjaa, jolla
maamme viimeaikaiset hallitukset ovat kokoomusministerien aloitteesta
pyrkineet vähä vähältä
murtamaan yhteiseen lepopäivään
liittyviä inhimillisiä arvoja.
Kun kaupan aukiolorajoituksia puretaan,
ilmiö laajenee sieltä
väistämättä muillekin aloille,
kuten lakiesityksen partureita ja kampaamoita koskeva kohta
selvästi osoittaa. Ennen pitkää yhteiskunta
toimii täysillä läpi viikon.
Päädytään non stop -yhteiskuntaan,
jossa ei tunneta yhteisiä lepopäiviä, ei
mitään vaihteen varjoa.
Uskooko hallitus tosissaan, että
tällä tavalla parannetaan suomalaisen yhteiskunnan
henkistä hyvinvointia? Yleisesti on tiedossa, että
suomalainen yhteiskunta ei voi hyvin. Jo noin puolet
työikäisestä
väestöstä kärsii ajoittain
työuupumuksesta.
Nuoret voivat pahoin, juopottelevat ja kiusaavat
toinen toistaan kouluissa. Vanhukset on unohdettu
yksinäisyyteen odottamaan kuolemaa ja psykiatristen
sairaaloiden potilaita on siirretty sankoin joukoin niin sanottuun
avohoitoon katuja mittailemaan.
On käynyt selvääkin
selvemmäksi, että kysymys ei ole ensi sijassa
yksilön vaan koko yhteiskunnan sairauksista.
Globalisoituneen talouden myötä
koko yhteiskunta on radikaalisti vieraantumassa ihmisestä ja
ihmisyydestä. Ihmisen luontaiset tarpeet on alistettu
tehokkuuden ja talouselämän vaatimuksille. Kuitenkin
ihmisen hyvinvointi vaatii hiljaisuutta, joutenoloa ja arkirutiinin
katkaisevia juhlia.
Nykyään on olemassa
tieteellistä ajan tutkimusta. Senkin perusteella
tiedetään, että ihmisen henkisen
hyvinvoinnin kannalta on hyödyllistä, kun aika ei ole
yhtä ja samaa loputonta janaa, vaan että se jakautuu
ihmisen mittaisiin, pienempiin jaksoihin, jotka luovat
elämään
säännöllistä vaihtelua.
Ei riitä, että jokainen
yksilö ryhmittää aikansa haluamallaan
tavalla, vaan tarvitaan myös kaikille yhteistä ajan
rytmiä. Vasta se mahdollistaa yhteiset juhlat, yhteiset
harrastukset, yhteiset tapaamiset ja koko kulttuurin kokemisen
yhteisenä asiana.
Suomalainen yhteiskunta ei hyödy edes
taloudellisesti vähääkään
sunnuntaikaupasta. Rahaa ei tule mistään
lisää. Se vain jakautuu eri tavalla.
Pienet perheyritykset ja erikoistavarakaupat
ajetaan kohtuuttomalla kilpailulla henkihieveriin, ja jäljelle
jäävät suuret kauppaketjut mammuttimaisine
marketteineen. Lopulta laskun maksaa kuluttaja sekä kohonneina
hintoina että yhteisen elämänlaadun
olennaisena heikkenemisenä.
Ovatko
päättäjät tietoisia, mitä
ovat tekemässä horjuttaessaan yhteisen
lepopäivän asemaa?
Lepopäivää ei kannata suojella vain siksi,
että se on säädetty Raamatussa, vaan siksi,
että se on osoittautunut vuosituhansien saatossa
ihmistä suojelevaksi instituutioksi.
Vanhan testamentin sapattikäsky on
maailman vanhin työsuojelulaki. Sen tarkoituksena on suojella
raskaisiin töihin pakotettuja ihmisryhmiä, mutta sen
lisäksi myös työn
teettäjiä itseään. Siksi
sitä perustellaan 5. Mooseksen kirjassa sanoin: "Näin
sinun orjasi ja orjattaresi saavat levätä kuten
sinä itsekin." Siis myös "sinä itse",
työnantaja, olet levon tarpeessa.
On syytä muistaa, että
myös ne, jotka tänä
päivänä hyötyvät
globaalista taloudesta, pääomapiirit ja
osakkeenomistajat, kärsivät
yksilöinä aivan samoista psyykkisistä
ongelmista kuin muukin väestö.
Jo Vanhassa testamentissa on nähty
kirkkaasti se, että kaupankäynti sapattina tuhoaa
lepopäivän ytimen. Siellä on nähty
yhtä kirkkaasti myös se, millaisista motiiveista
lepopäivän horjuttaminen nousee. Taustalla on ihmisen
pohjaton ahneus.
Siksi profeetta Aamos
hyökkää aikansa rahamiehiä vastaan,
jotka sanovat: "Milloin päättyy uudenkuun juhla,
että saamme myydä viljaa, milloin sapatti,
että saamme avata varastot?" (Aam. 8:5).
Aamoksen hyökkäyksen kohteena
ovat suurliikemiehet, jotka pyrkivät maksimoimaan voittonsa ja
kaatamaan kilpailijansa. He "polkevat vähävaraisia ja
ajavat maaseudun köyhät perikatoon." He haluavat
ottaa kaiken irti myös ajasta,
päästä eroon taloudellisesti
näennäisen hyödyttömistä
juhla- ja lepopäivistä saadakseen näin
"varattomat valtaansa rahalla ja köyhät
kenkäparin hinnalla."
Eikö ahneudelle ole olemassa
mitään rajoja Suomessa riemuvuonna 2000?
Wille Riekkinen, Kuopion
hiippakunnan piispa.
Timo Veijola, Vanhan testamentin tutkimuksen
professori, Helsingin yliopisto.
Helsingin Sanomat, Mielipide,
tiistaina 16. toukokuuta 2000.
Ahneus tuhoaa yhteisen lepopäivän.
Lue
myös!
Mitä
kokoomusrouvilla on raamattua vastaan?
Viikon kommentit, Keski-Suomen viikko, torstaina 18. toukokuuta 2000.
Toverin kaveri.